On paha mieli. Tekisi mieli ottaa tyyny ja mennä mäiskäsemään tuota yhtä kuorsaavaa otusta.
Harmittaa kun Ville ja isä vähättelee kaikkea häihin liittyvää, haukkuvat jo valmiita asioita ja ihmisiä ketkä auttavat häiden teossa (hyvä niin sillä eipä heiltäkään paljon apua heru). Tänää isä närsi napaansa häihin ostettuja tomaatteja "no eipä ne häät muutamaan tomaattiin kaadu". No ei kaadu ei, mutta minä, Suvi, Hannu ja äiti ollaan tänään nähty hirmuisesti vaivaa sen parin tomaatin eteen kun niitä Lahdesta roudattiin. Ville kiukutteli kun joutui anopin kanssa kiinittämään muutaman kukka koukun (milloinhan äitikin alkaa rähjätä kun Villeä kismitti 10 minuutin homma ja äiti oli tehnyt jo vaikka kuinka monta tuntia) ja kaikista pahinta kun Ville kommentoi sitä kun kysyin (ok, jäkätin) että milloin hän jää lomalle auttamaan häävalmisteluissa, sitten kun sinä lopetat tuon valituksen (en muista tarkkaa sana muotoa). Itsekkin menen ensimmäistä kertaa naimisiin ja olo on hieman epäileväinen. Väkisinkin miettii että minkälaista meillä on 20 vuoden päästä (kenties maan päälinen helvetti?) ja on epävarma niin sitä ei ainakaan auta että toinen vähättelee minua, häitä tai naimisiin menoa.
 
Ääh... En jaksa nyt kirjoittaa päivän hauskasta kauppa reissusta vaan menen lyömään tota... *murr* Sanotaan ettei väkivalta ratkaise mitään, mutta kyllä se aina vähän ajaksi helpottaa.