Perjantai 20.7.2007
Heräsimme Villen kanssa 8 maissa, sillä olimme sopineet muun seurueen kanssa menevämme syömään 9.00. Laitoin itseni ihmisen näköiseksi ja Ville jumitti sängyssä. Taisi olla aika rankka matka tuo eilinen.
 
Meidän piti kohdata muu porukka ala ovilla, mutta jo 8.45 kaikki olivat kerääntyneet meille telkkaa katsomaan (sen siitä saa kun maksulliset kanavat näkyvät). Menimme alakertaan ja jälleen samaan ravintolaan missä olimme eilenkin, mutta nyt kaikki näytti erilaiselta... Ruokaa oli joka puolella! Oli nakkeja, karjalanpiirakoita, pekonia, munakasta, erilaisia tuoremehuja, kahvia, puuroa, läjä hillloja, hedelmiä, mysliä, räiskäleitä, omenapiirakkaa yms. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.
 
Kun olimme saaneet aamiaisen syötyä, niin kannoimme mahamme huoneisiin ja vaihdoimme vähän lämpimämmät vaatteet päälle, niin päästiin lähtemään mönkijäsafarille. Kuuselan safarit firma oli aivan hotellin vieressä (noin 50 metriä) ja sisällä meitä odotti hymyilevä, omituista murretta möngertävä mies ja esittäytyi safari-isännäksemme. =) Ajopuvut, kumisaappaat, kypärät ja hanskat päälle ja mönkkäreiden luo. Saimme pikaopastuksen mönkijöiden ihmeelliseen maailmaan ja lähdimme hetkeksi kokeilemaan metsikköön ennen kuin sujahdamme liikenteen sekaan. Sydän hakkasi ja kädet hikosi, mutta selvisinpäs... Ensimmäistä kertaa elämässäni ajoin mönkijällä.
 
Lähdimme liikenteeseen ja jännitys alkoi hiljalleen muuttua vauhdin hurmaksi. Matkaa oli 15 km ja huippu nopeudet kävivät 76km/h. Se tuntui paljon kovemmalta kuin auton kanssa. Menimme tiepätkiä, pienillä hiekkateillä ja ennenkaikkea maastossa. Hurjin paikka oli kun menimme rehevöitynyttä moottorikelkkareittiä ja jouduimme "hyppäämään" tielle kivikon ja kantojen keskeltä. Muutama meinasi jäädä kiinnikkin, mutta minusta lähinnä tuntui, että lennän kyydistä.
 
Saavuimme vanhan maatilan pihaan, jonka "nuori isäntä" tuli esittelemään meille CC-Rommakoksi. Maatalo näytti maatalolta, mutta pellot olivat täynnä erilaisia ratoja ja niistä isäntä puhui suurella hartaudella ja rakkaudella =) Menimme pienten maastocarting autojen luokse ja hämmennys paistoi monien naamalta... en ollut kertonut näistä väli ohjelmista kuin Villelle. =)
 
Carting autoilu oli hurjan hauskaa (jälleen olin täysin uudessa kokemuksessa). Kura lensi, hirveitä töyssyjä, mutta kyllä niihin ruohon leikkureihin sai vauhtiakin poljettua. Sitten alkoi kilpailu; ensin aika-ajo eli jokainen kiersi vuorollaan koko radan ja nopein saisi paalupaikan varsinaisessa kilpailussa. No kukapa muu sen olisi voittanutkaan kuin MINÄ =) *tuulettaa* Vissiin siis kaikista pahin reikä päässä...
Sitten alkoi kilpailu ja järjestys oli: Minä, Jyri, Ville, Suvi, Elina ja häntää piti Markus. Kaahattiin kuin kahjot kaikki 5 kierrosta, Ville pomppi renkaiden päällä, ohituksia yritettiin, mutta maaliin tultiin kuitenkin samassa järjestyksessä kuin lähdettiinkin.
 
Tämän jälkeen menimme kaivurin luo, johon oli kiinitetty kauhaan noin metrin mittainen tanko minkä päässä oli koukku. Radan isäntä toi kaljapullon (ykköstä tosin) ja laittoi sen kannon nokkaan. Kaljapulloon oli tehty rautalangasta pieni silmukka ja tehtävänä oli ottaa kaljapullo kaivinkoneella kannon nokasta ja ojentaa se itselle ohjaamoon. Isäntä näytti ensin ja DADAA! Se oli hetkessä korkattuna. Helpolta se näytti, mutta jos pullon tiputti niin sitä ei saanut... No niinhän siinä kävi, että halpa kierros oli. Elina sai kaljan ja muut jäätiin kuivin suin.
 
Sitten paistettiin makkaraa ja juotiin pannukahvit ja köröteltiin mönkijöillä takaisin hotelliin tosin vähän enemmän metsässä pomppien. Nyt huippunopeuksina oli jo 88 km/h eli niin paljon kuin sai mönkijöistä irti. =) Hotellilla kaikki vain puhuivat retkestä ja kaikilla oli ollut todella hauskaa. Olisimme voineet jatkaa vielä muutaman tunnin.
 
Huoneisiin päästyämme pojat ja Suvi lähti pelaamaan biljardia ja me jäätiin Elinan kanssa henkisesti valmistautumaan ratsastustuntiin mihin oli muutama tunti aikaa. Itse löhösin porealtaassa ja Elina sängyssä. =) Lähdimme klo. 16 ajamaan tallille mihin oli matkaa noin 6 kilometriä. Elina ajoi (tietysti) :P ja yksi eksyminen tuli, mutta perille päästiin kuitenkin. Huusin jop kaukaa, että tuolla se maneesi on, mutta erehdyin hieman... Seinässä luki "Atria laatulihaa". Kaipasimme hieman elävempää menoa joten jatkoimme vielä hetken ja sitten olimme tallilla. Talli oli ihan mukava ja varsinkin ratsastuksen opettaja. Elina toivoi hieman tulisempaa heppaa ja minä taas mamman mussukkaa ja sellaiset saimme. Laitoimme hepat kuntoon ja ratsastustunti sujui molemmilta mukavasti. Hiki ja hiertymät tuli.
 
Hotellilla pääsimme paikkaamaan näitä, sillä päätimme Elinan kanssa lähteä kylpylään. Yritimme huitoa muutkin mukaan baarista?? , mutta saimme mennä ihan kahden. Lilluttiin hetki, juoruttiin, juotiin Ville Vallattomat ja saunottiin. Ah, mitä elämää.
 
Vaatteiden vaihdon jälkeen menimme baariin missä muukin porukka oli. Kaikki olivat jo aika hyvin naamat, mutta eiköhän ne kiinni saatu. =) Ville oli juonut L-viinaa eli love viinaa, ja sain koko illan kuunnella rakkauden tunnustuksia ja kehuja. Se on aika suloinen, mutta välillä hävettää kun muita tuskimpa kiinnostaa "minun ainutlaatuisuuteni". *virn* No olihan minulla Prinssi Uljaskin. Tilattiin Elinan kanssa Cosmopolitanit, ja kuvitelkaa; Elinalla oli limeviipale ja minulla ei! Mikä törkeä rikkomus ihmiskuntaa kohtaan =) Niinpä prinssi Uljas meni baaritiskille; "minun vaimoni haluaa hetelmän..." hieman sönköttäen. Onneksi baarin työntekijät olivat niin mukavia, että naureskellen antoivat sen limen Villelle snapsilasiin niin hän sai pelastettua koko maailman... =)
 
Sitten lähdimme keilaamaan. Olin varannut meille kaksi rataa hohtokeilaukseen, mutta oli tapahtunut pieni virhe. Hohtokeilaus olisi alkanut vasta tuntia myöhemmin, mutta Katinkullan mahtava henkilökunta järjesti niin että saimme hohtokeilauksen kun se sopi kaikille muille asiakkaille. Aivan mahtavaa palvelua!
Keilaus oli hauskaa (tosin itse osuin lähinnä kouruihin) ja illan voittajiksi nousivat Markus ja Jyri. Oli niin mukavaa, että keilaamaan on päästävä uudestaankin!
 
Tämän jälkeen menimme syömään ja sitten pojat passitettiin nukkumaan. Me Elinan ja Suvin kanssa lähdettiin vielä yökerhoon "yhdelle". No yhdet me juotiinkin, mutta tanssittiin niin paljon että aikaa kului noin tunti. Sai ilta arvoisensa lopetuksen.
 
Päivä oli todella vauhdikas ja jännittävä. Oli hienoa saada niin paljon uusia kokemuksia ja edelleen iso kiitos Katinkullan henkilökunnalla! Ilman teitä lomamme olisi ollut hyvinkin erilainen.