Kävin juuri lukemassa foorumista kamalista kaasoista (ja morsiammista). Hirveää jos ei löydä itselleen kaasoa ollenkaan, kai nyt jokaisella naisella AINAKIN yksi kaveri/ystävä on. Itselläni ongelmana oli enemmänkin runsauden pula (luojan kiitos!) mutta päädyin Elinaan joka on ollut lähemmäs 10-vuotta ystäväni. On meillä riitoja ollut ja tulee aina olemaankin, muutahan ei voi odottaakkaan kun kaksi luupäätä kohtaa.Ja toiseksi kaasoksi pyysin ystäväni Satun jonka tiedän olevan hirmu innokas (jopa yli innokas) auttamaan minua kun vastaavasti Elina käy armeijaa eikä siksi ehdi auttaa.
Satunkin kanssa olemme tunteneet jotakuinkin 5 vuotta ja vietetty aikaa paljonkin yhdessä, koska olemme aika samanlaisia. Luonteelta, haaveilta, huumorilta, elämän tavoilta... Meillä ei sitten riitoja olekkaan ollut.
Onhan hääpäivä morsiammen ja sulhasen suuripäivä, mutta kyllä monet morsiammetkin ylilyövät mennen tullen. Kun pyytää kaasoksi ja toinen lupautuu, niin hän ottaa vastaan kaason tehtävät (mitkä muuten kaikki ovat vasta hääpäivänä) eikä minkään askartelu 24h valmiustila orjan paikkaa.
Kaaso saa tietysti askarreltavaa ja mukavaa jos haluaa auttaa, mutta ärsyttävää kun foorumit on pullollaan marinaa "kaasoni ei sitten tehnytkään 200 karkkirasiaa, vaikka pyysin. Näähän on MUN häät!" Nimen omaan ne ovat morsiamien ja sulhasien päiviä, ei niinkään kaasojen= Niin petaa, kuin makaa.
Kommentit