Ville halusi ehdottomasti viedä minut viime kesäkuussa Nokian kylpylään, mikä aiheutti pientä hämmennystä; asummehan aivan järven rannassa ja vesi oli reippaasti yli 20 asteista. No... Kaikkihan me ajattelimme vain että Ville haluaa viettää kahdenkeskistä "laatuaikaa". Olemme kuitenkin molemmat yrittäjiä, Ville LVIalalla ja itse pyöritän kauneushoitolaa eli paljon yhteistä aikaa ei ole. Asiaa hankaloittaa entisestään fakta: Asumme vanhempieni lomakodissa tiukassa perheyhteisössä johon kuuluu meidän lisäksemme vanhempani, sisarukseni sekä muutamia vakioasukkaita joista on tullut jo enemmän osa perhettä.

Ainut kenelle matkan tarkoitus ei ollut epäselvä oli eräs asukkimme Tero. Ville ja Tero olivat olleet edellisenä iltana kalassa ja Ville oli paljastanut hermostuksissaan aikovansa kosia. Niinpä matkamme alkoi aamulla mukavissa merkeissä auringon porottaessa täydeltä taivaalta. Pidämme jo paljon yhteisistä autoretkistä, paljon aikaa vain jutella. Kylpylässä menimme löhöilemään ja riehumaan altaisiin. Päivä sujui rattoisasti porealtaassa löhöten, kiipeilyseinällä, aallossa ja rengasliukumäessä. Huvittavimpia kommentteja varmasti oli kun selitin tohkeissani porealtaassa istuessamme kylpylän olevan NIIN hieno ja eksoottisen näköinen, että sehän kävisi aivan häämatka kohteeksi. Ville hymyili hienosti sisään päin... *virnistys*

Aikamme pulikoitua alkoi nälkä yllättää ja Ville ehdotti ravintolaan menoa. No sehän sopi ja aloimme etsiä ravintoloita. Niitä emme kuitenkaan löytäneet, ainoastaan onnettoman hampurilaiskuppilan. Minulle se passasi hienosti, koska en todellakaan aavistanut Villen kosinta aikeita. Ville taasen olisi halunnut hienon ravintolan, jossa kosinta olisi voitu tyylikkäästi hoitaa. Siinä sitten napellettiin hampurilaiset ja lähdettiin kotiin päin, minä onnellisena hienosta ja hauskasta päivästä.

Illalla linnottauduin kotona telkkaa katsomaan ja kiinitin huomiota Villen "omituisen" hermostuneeseen käytökseen, kunnes syykin selvisi. Istuimme sohvalla ja Ville yhtäkkiä kysyi: Mitäs jos mentäisiin naimisiin ensi kesänä? Tuijotin silmät suurina ja pohdin vain, että tämäkö se hidas Hämäläinen muka oli? Luulin joutuvani odottamaan vielä monia monia vuosia. Vastausta ei tarvittu kun ponnahdin Villen kaulaan halaamaan. Koomisinta koko asiassa oli kaikkien ponnistelujen jälkeen joutua kosimaan Jackassin pyöriessä telkkarissa, kun oli nähnyt vaivaa koko päivän. Mutta ajatus se tärkein oli ja arvostan todella tätä. Olen aina halunnut naimisiin ja olen jo kauan tiennyt Villen olevan SE oikea mies. Rakkaus on kuin porraspuu, moni siihen kompastuu. Toiset menee nurin, narin, toisista tulee aviopari.