Isä pysäytti hauskan hääautomme, armeijan chilin aivan juhlaterassin viereen ja aloimme henkisesti valmistautumaan autosta laskeutumiseen (matkaakin kun oli noin 1,5 metriä). Isä ja äiti tulivat laskemaan takaosaa, mutta se ei helpolla antautunutkaan vaan isän puolen lukko oli jumissa. Ehdin jo miettiä, että joudunko vielä senkin yli kömpimään. =) No lukko nöyrtyi kuitenkin ja rämsittiin itsemme alas autosta. Hienosti pääsin alas vannehameesta ja korkokengistä huolimatta, mutta hame sotkeentui jo... No mitäs pienistä kun ei nekään meistä.

Ensin halailut ja molempien vanhemmat onnittelivat meitä ja sitten terassille asemiin ottamaan vieraita vastaan. Meillä oli hoidettu niin että toinen kaasoni ottaa kimpun ja vie pöytään, ja toinen alkaa hoitamaan lahjapöytää.

Vieraamme onnittelivat terassin edessä vanhempamme ja sitten kiipesivät portaat ja onnittelivat meidät, lahjoivat ja ottivat alkumaljan vieressämme olevalta pöydältä. Ihanaa kun ihmiset olivat niin onnellisia ja halailivat.

Onnittelujen jälkeen menimme pöytäämme missä oli Villelle ja minulle jo alkumaljat niissä itse tekemissä laseissa. Isä oli kadoksissa(myöhemmin selvisi, että terassin alla kaljalla) ja puhetta jouduttiin odottamaan hetkinen. Isä kun ei ole kovin puhemies, niin hän vain kehotti vieraita syömään, juomaan ja pitämään kunnon juhlat meidän kunniaksi. Tämän jälkeen olisi ollut Villen isän Eskon puhe, mutta Esko taisi olla vielä huonompi puhemies kuin isäni, sillä ei halunnut pitää koko puhetta.

Mutta pappani halusi. Pappa piti kauniin ja hauskan puheen minun lapsuudestani ja välillä meinasi pappa itkeä ja välillä minä.

Markus piti papan jälkeen lyhyen infoavan puheen siitä että hän on Villen bestman ja mistä he tuntevat. Sitten hän kertoi tärkeät asiat kuten missä wc on, tupakkipaikat ja mistä menemme ruokailemaan ja miten. Ja sitten meidät komennettiin syömään!

JIIHAA!! Menimme saliin jossa oli seisova pöytä. Pöytä notkui ruokia, keskellä oli se meidän tekemä järvi koristus johon oli vielä ilmestynyt mereneito verkkoon. (pappa oli juuri puheessa sanonut, että Ville sai seireeninsä verkkoon. (hoitolani nimi on Seiren ja Ville on innokas kalamies). Ruokia oli hirmuisesti ja kaikki näytti aivan ihanalle.

Minun suosikkejani olivat italiansalaatti, kylmäsavulohi ja piparjuurisoossi, kylmät lihapullat ja kuorrutettu savusiika. Kaikki ruuat olivat mainioita ja vieraamme jaksoivat myöskin ylistää.

Ruuan jälkeen meidät tultiin ryöstämään. Joonas, Heikki ja Risto tulivat ryöstämään meidät mustat sukkahousut päässä. Joonas nappasi minut ja Heikki & Risto Villen. Välillä tuntui että Villellä ei varmaan jalat osu maahan kun nämä kaksi isoa miestä retuuttivat menemään.

Matkalla törmäsimme Akiin ja Isabeliin (Villen siskon mies ja heidän pikkuprinsessa) ja sain ottaa Isabelin hetkeksi syliin, mutta serkkupoikani jo jylisivät, että ei panttivankeja 

Meidät vietiin rantaan jonne myös kaasoni Elina tuli (siiderin ja kaljan kanssa), sekä ihastuttava valokuvaajamme Antti Holappa. Siitä syntyi jo suorastaan ensimmäinen show, kun hurjat ryöstäjämme saivat päähänsä ajatuksen että laittavat ne sukkahousut kasvoiltaan jalkoihin.

Naurua riitti ja filmiä paloi kun kolme aikuista miestä yrittivät taistella näiden naisten maailman hirvitysten kanssa. Joonas oli selvästi treenannut; sukkahousut meni jalkaan kuin vanhalta tekijältä ja juuri niinkuin olisi tarkoituskin. Ainut vain että tosinainen olisi vielä suoristanut ja venyttänyt ne oikeaan kohtaan. Riston taktiikka oli hidas, mutta tuotti tulosta; Hitaasti molempia jalkoja vuoron perään. Lopputulos oli ehjät sukkahousut jalassa, mutta kyllä sitä aikaakin kului. Heikki ei selvästi ole perehtynyt naisten maailmaan; Luotti raakaan voimaan, hitaasti maaliin ja sukkahousut olivat kolmessa osassa. Onneksi valokuvaaja sai taltioitua tämän hölmöläisten ohjelman.

Sitten Ville ja minä jäimme ottamaan valokuvaajan kanssa hääkuvat. Menimme pitkin Lehdesmäen lomakotia ja potretit otettiin Wanhan pirtin edessä ja sisällä sekä hiekkarannassa.

Oma ennakkosuosikkini on kuva jossa me Villen kanssa löhöämme aurinkotuoleilla katsomassa järveä ja valokuvaaja otti takaaltamme kuvan missä kuitenkin selviää että häistä on kyse.

Sitten palasimme takaisin terassin luo, mutta mitä vieraamme joutuivatkaan tekemään, jotta saivat meidät takaisin... Se selviää Hääjuhlamme 070707 part.2