Meidät ryöstettiin valokuvaan ja vieraiden tehtävä oli hankkia meidät takaisin. Aivan "sattumalta" bestman löysi kirjeen jossa oli ensimmäinen lunnasvaatimus: Tietovisa hääparista. Kysymyksinä oli mm. Niinan lempijuoma, mitä Niina vastasi Villelle ensi treffeillä kun Ville kysyi "mitenhän mun pitäisi sut iskeä?", Villen veneen nimi sekä paljon muuta. Kysymyksiin vastattiin pöytäryhmittäin a,b,c paperi nostamalla. Löytyihän sieltä voittaja pöytäkin ja he saivat suklaasydämet palkinnoksi.
 
Vähän ajan päästä tuli toinen lunnasvaatimus. Paperissa oli lueteltu kaikki vieraamme tyyliin: Nousisitko Sirkku, Niinan äiti. Näin käytiin kaikki vieraat läpi niin jokaisella oli hieman hajua kuka on kukin. =) Tämä leikki sai todella paljon kehuja vierailta. Viimeisenä kohtana oli: Kuka haluaisi jo hääparin takaisin, ja kun kaikki halusivat niin käskettiin mennä terassin eteen.
 
Vieraat kerääntyivät pihaan ja mekin tulimme juuri valokuvasta. Valokuvaajamme kömpi terassin katolle ja alkoi antamaan ohjeita miten meidän pitäisi ryhmäksi kerääntyä valokuvaa varten. Saatiin ihana valokuva, jossa me olemme edessä ja meidän takanamme ovat kaikki juhlavieraat järjestäytyneenä niin että minun suku ja ystävät minun takana ja Villen suku ja ystävät Villen takana. Hauskimpia kommentteja oli kun valokuvaajamme huusi" hymyilkää, tipun kohta katolta!" ja niin saatiin hyvä kuva jossa kaikki nauravat.
 
Tämän jälkeen menimme takaisin terassille ja hetken aikaa vain juttelimme vieraiden kanssa. Markus soitti vellikelloa ja ilmoitti kakun ja kahvin olevan valmiina. Menimme Villen kanssa saliin johon oli katettu mansikkakakku (ja meidän hauska koristeemme), kahvit, teet, konjakit ja  liköörit. Me asettauduimme kakun luokse ja salamavalot vilkkuivat. Leikkasimme kakun ja kilpailuhenkisinä tietysti poljimme. Useimmat oli sitä mieltä että polkaisimme yhtäaikaa, mutta osa vieraista kannattivat minun voittaneet kaapin paikan määräys vallan.
 
Menimme pöytäämme syömään kakkua ja meidän käskettiin syöttää kakkua toisillemme, jotta saataisiin valokuvat. No pienen virnistyksen ja supatuksen jälkeen tungimme kakkua kuitenkin omiin suihimme todeten "oma suu, lähin suu!" Hauskaa oli ja kakku oli mainiota! Kakun ja kahvin jälkeen taas kiertelimme vieraitamme pälpättäen. Ihan hauska päästä hetkeksi vain juttelemaan, eikä istua edessä kuin vahanuket näyttelyssä.
 
Pöytiä kannettiin pois edestä tuossa puoli kahdeksan maissa ja ohjelmat pääsivät vauhtiin. Ensin oli tarina leikki; Morsian ja sulhanen keräsivät molemmat 9 hengen joukkueet ja jokaiselle jaettiin roolihahmo esim. äiti, isä, Liisa, koira, elfantti yms. Joukkueet asettuivat tuoleihinsa (kaksi pitkää riviä ja aina samat hahmot selät vastakkain). Kaasoni Satu alkoi lukea tarinaa ja aina kun oma hahmo mainittiin, esim. koirat niin molempien joukkueiden koirat juoksivat penkkirivin myötäpäivää. Se kumpi oli ensin paikallaan =joukkueelle piste. Isät juoksivat aina rintarinnan ja tuuppivat toisiaan, äidit sipsuttivat kahtasataa leningeissään, Joonas lensi portaille rähmällee ja kaikki muut nauroivat vedet silmissä. Itsekkin tunsin tukehtuvani ja kiitin luojaa veden kestävästä meikistä. Suosittelen tätä leikkiä ehdottomasti!
 
Tämän jälkeen tuolit siirrettin pois ja toinen kaasoni Elina otti juonto tehtävän kutsuen kaikki naimattomat naiset lavalle. Oli kimpun heiton vuoro. Minulle tuotiin heittokimppu (omastanihan en luovu) ja heitin kimpun selin akkalaumaan. Naisia oli kymmenkunta, mutta kimppu tipahti suoraan kaasoni Satun syliin. Hyvää naimaonnea hänelle siis! =)
 
Kahdeksalta alkoi häävalssi. Villestä näki taas kuinka jännitys kohosi ja pakokauhu otti valtaa, mutta kun häävalssimme Minä rakastan sua (Matti ja Teppo) kajahti soimaan alkoi asiat luistamaan. Tanssi meni hienosti vaikkakin vannehameen ja hirmuisen helman kanssa se ei ole helppoa. Onneksi oli nappi johon sain laahuksen nostettua turvaan. Vanhemmat tulivat mukaan seuraavaan valssiin ja sitten tanssin isäni kanssa, äitini Villen isän ja Ville Annelin kanssa. Isääkin jännitti niin paljon, että kädet suorastaan uivat hiestä.
 
Bändimme oli juuri nappi osuma. Tamperelainen Salmisen Komitea soitti kaikkea sekaisin, aina valsseista Black Sabbatiin. Ihmiset tanssivat koko illan kahdeksasta aina puoleen yöhön asti ja bändi ei meinannut päästä edes pois kun heitä hurrattiin soittamaan lisää ja lisää. Itsekkin tanssin vähän väliä ja ei enään helma paljoa haitannut. =)
 
Loput Hääjuhlamme 070707 part.3