Ville kosi edellisenä iltana saaden myöntävän vastauksen. Koko päivän oli perhosia vatsassa ja suurta onnen huumaa. Valmistelutkin alkoivat jo pyöriä päässä vaikka ne tuttua hommaa ovatkin. Olen ollut töissä noin 40 häissä joita äitini lomakodissa on pidetty. Juhlapaikkahan nyt oli selvä, kodissa tietysti. Täällä on todella kaunista kesäisin. Niemenkärki, järvi, vihreää, suuri terassi jonne mahtuu hyvin noin 140 henkeä ja majoittumis mahdollisuus noin 60 hengelle.

Ville haki Alkosta hienon konjakin, koska isäni oli jo useaan kertaan ilmoittanut vaihtavansa minut vain kalliiseen konjakkiin. Meillä kun ei mitään tehdä vakava ilme naamalla. Ikuista leikittelyä, pientä kiusaa ja huulen heittoa. Illalla kokosimme koko porukan lomakodin asukkeja myöten terassille iltaa istumaan ja teimme tunnustuksen. Kaikki onnittelivat ja isäni piti pika pikaa valmistetun puheen avioliiton vakavuudesta ja halusi varmistaa meidän todella olevan varmoja. Kuulostaa kauhealta, mutta aivan isäni tapaista ja tiedämme hänen tarkoittavan vain parasta meille. Ilta kului konjakkia juoden, skoolaten noin 200 kertaan kunnes yksi asukkimme kysyi hääpäivää... *uups* Tosiaan jotain oli unohtunut pohtia.

Tiesimme niiden olevan kesähäät, mutta siihen se jäikin. Siinä vaiheessa alkoi hullun mylly. Kaikki huutelivat hyviä hääpäiviä. Juhannus? Vanhempieni hääpäivä? Villen synttärit? Kunnes asukkimme Marke joka oli kysynyt hääpäiväämme ehdotti 7.7-07. Naureskelimme sen olevan hyvä päivä, mutta tuskimpa se osuisi lauantaille. Äitini kipaisi kalenterin ja kaikkien yllätykseski se olikin lauantai! Siinä vaiheessa ei enää hääpäivää tarvinut pohtia! Juhlinta jatkui pikku tunneille asti ja ihmiset olivat todella iloisia. Olihan tätä jo vähän odotettukkin, oli useimpien kommentti.